Osan loruista huomasi osaavansa ulko ainakin paikoitellen, vaikka ei ole vuosikausiin niitä lukenut tai kuullut. Välillä tosin muisti oli tehnty tepposet ja mielessä oli vaihtoehtoinen, kivasti rimmaava, kulku lorulle.
Jokin niissä loruissa on. Ilmeisesti noin kolmivuotiaiden pitäisi olla parasta yleisöä niille, mutta kyllä vaan tämä viisikuukautinen selkeästi hoksaa, että nyt ei puhuta ihan tavallisesti. Välillä hän nauraa ääneen ja eivät muut juttuni ihan niin hauskoja ole.
Itselleni rakkaimpia ovat Kirsi Kunnaksen Tiitiäisen satupuun lorut. Sitäpaitsi nimikkoloru Tiitiäisestä kuvailee aikas hyvin tuon pikkuihmiseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti