Onnellinen katsoja

Äitiys on mediaseksikästä. Näin voi päätellä tv-tarjonnasta.
Löytyy Erilaisia äitejä, Teiniäitejä, Vanessaa ja pikkuväkeä sekä Supernannya. Varmaan vielä muitakin.

Missään näissä ei oikeastaan tapahdu mitään yllättävää, vaan pääpiirteiltään samat asiat. Kun väsyneenä imettää, tulee niitä silti tuijotettua. Jonkinlaisessa korskeassa tilassa voi sitten ajatella jossain kohtaa ohjelmaa, että onneksi tuo ei päde meihin.

Omalta kohdaltani onneksi en saanut lasta teini-ikäisenä, vaikka -sanottakoon se nyt tässä - en mitenkään halveksi teiniäitejä. Onneksi en ole joutunut keskustelemaan mieheni kanssa siitä, mitä tehtäisiin jos vauva tarvitsisi verensiirron, kun toisen uskonto pitää sitä syntinä ja toisen ei. Näin siis erilaisissa äideissä.

Tässä ovat YLE:n teiniäidit

Minun ja kaikkien paikallaolijoiden onneksi kukaan ei myöskään ollut kuvaamassa synnytystäni. Hattua täytyy nostaa, että nämä ihmiset ovat suostuneet tv-kameran läsnäoloon sellaisessa tilanteessa. Vähän olen tosin kade, kun kaikki saavat telkkarissa viettää rauhallisen hetken (tosin sen saakutin kameran ollessa käynnissä) vastasyntyneensä kanssa. Meillähän se ei mennyt ihan niin, vaan äitiä ja tytärtä kiikutettiin eri sairaalaosastoille hoitoon.

Vanessan aiheet pikkuväkineen vaihtelevat hieman enemmän, mutta olen esim. huokaissut, että onneksi imettäminen vei kyllä kaikki raskauskilot ja just nyt ei tuo hapenottokyky kiinnosta suuremmin. Niin ja, että onneksi en ole keksinyt haluta kaikkia niitä härveleitä, joita siinä esitellään.

Lapseni ei ole vielä tarpeeksi vanha käyttäytymään niin kuin tenavat supernannyssa, mutta kyllä nyt siitä vaan lähdetään, ettei meillä onneksi tulla sellaista menoa näkemään.

Onneksi on tuo telkkari, niin on oma elämä ihan siedettävää.