Oma vatsani tunnetaan teräsvatsana. Sitä ei vaivaa juuri koskaan mikään. Olin Intiassa 6 viikkoa saamatta turistiripulia ja raskaana ollessa aamupahoinvointini rajoittui etovaan tunteeseen ja aivasteluun (juu jostain syystä aamuisin aivastutti hetken, ennen kuin aamiainen rauhoitti tilanteen).
Lapseni on ilmeisesti perinyt isänsä vatsan. "Koliikkityyppisistä oireista" onneksi päästiin, mutta senkin jälkeen lapsen vatsa toimi noin kahdeksan kertaa päivässä. Naureskelin ohjeille, jossa kerrottiin, että vaippaa ei tarvitse välttämättä vaihtaa, jos siellä on vain pissat. Ei meillä ollut koskaan sellaisia vaippoja.
Kiinteiden aloittamisen jälkeen meni hetki hyvin, liiankin hyvin. Pientä ei tuntunut vaivaavan mikään ja tavaraa löytyi vaipasta kerran tai pari päivässä.
Mutta sitten. Yllättäen menee päivä ja toinenkin ja kakkaa ei vain kuulu. Ilmavaivat alkavat vaikuttaa kivuliaille. Lopulta tulee sitten juuri sellainen lasti kuin parin päivän kerryttämisellä voi arvatakin. Sama toistuu parin "kierroksen" ajan. Kunnes lopulta mitään ei oikein kuulukaan.
Onneksi meillä sattui juuri tähän väliin neuvola. Täti kuuntelee hetken juttuani ja edes kysymättä mitään toteaa: vähemmän perunaa ja mustikkaa enemmän vaikka luumua ja vesihörppyjä päälle.
Jaa niin, minä olin oikein palannut perunaan, kun se tuntui turvalliselta ja siitä ei ollut tullut mitään oireita. Oikeastaan mistään ei ollut tullut. En ollut koskaan kuullut, että mustikka voi kovettaa vatsaa. No onneksi luumu alkoi tuottaa tulosta jo samana iltana.
Tarvitsen jonkun tietopankin vatsavaivoista niistä kärsimättömille. En vaan osaa suhtautua ruoka-aineisiin uhkana. Mieskin kyseli illalla ensimmäiseksi, että keitinkö hörppyveden. No en, ei kai herramunjee kukaan saa vatsavaivoja suomalaisesta hanavedestä?! Kuulemma mahasairauden aikana/jälkeen niin on normaalia toimia.
Kasvatahan lapseni kunnon bakteerikanta sinne masuun. Äiti yrittää kyllä, mutta en ihan varmasti keksi kaikkea, mikä voi vatsaa uhata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti