Suomalaiseen elämänmenoon jotenkin kuuluu, että kun tulee syksy ja koulut alkavat, pitää aloittaa joku harrastus. Me aloitimme tänään muskarin.
Ensikokemus oli positiivinen. Ensinnäkin oli tajuttoman jännää, että samassa paikassa oli niin monta muutakin vauvaa. Siinä sitten katselivat toisiansa, hymyilivät ja hihkuivat.
Itse asiaan pääseminen hiukan kesti, kun näin ekalla kerralla aikuisten piti puhua vähän käytännön juttuja. Mutta kun asiaan päästiin, oli neiti innoissaan. Hänen intonsa musiikkiin on huomattu jo aiemminkin - äidille oli esimerkiksi helpotus, kun eräissä kesähäissä urkujen soitto pelasti alkavalta hermostumiselta.
Laulaminen on kivaa - tai siis äidin ja muiden aikuisten laulun kuunteleminen - mutta todellinen riemastus olivat erilaiset heilutukset ja tanssit. Olympiavuoden hengessä neiti tuntuu haluavan liikettä aina vain nopeammin ja korkeammalle.
Kun kyseessä on musiikkileikkikoulu, on meillä syksylle tavoitekin: pitäisi osata vilkuttaa jouluun mennessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti