Itseäni en piikittänyt influenssapiikillä talvella, mutta lapsen rokotusohjelmasta pidämme kiinni. Näin Intiassa poliosta kärsineitä lapsia ja sen jälkeen olisi hyvin mahdoton ajatus ottaa oman lapsen kohdalla riskiä ja jättää rokottamatta. Rokotteiden saamasta kritiikistä ja aivan törkeistä virheistä (narkolepsiatapaukset) huolimatta uskon, että rokotusohjelmassa jo vuosikymmeniä olleet "tavalliset" rokotteet ovat kunnolla tutkittuja ja turvallisia.
Turvallisuudesta huolimatta itse rokottaminen on ikävää. Onneksi rota-rokotteen voi antaa suun kautta ja siitä seurasi meillä "ainoastaan" "tavallisia" vatsavaivoja. Toki tuntuu aika järjenvastaiselle aiheuttaa jo valmiiksi vatsakipuiselle lapselle lisää vatsaongelmia...
Hullummaksi homma menee, kun kuvaan astuvat piikit. Rokotteita piti antaa kaksi. Ensimmäinen piikki meni aika pienellä itkulla. Toinen piikki sai aikaan jo isomman itkun, kun rokoteainekin kuulemma kirvelee. Täysi parku oli vuorossa, kun epäonninen hoitaja huomaa, että ai kappas tänne jäi vielä tätä ainetta - täytyy pistää kolmannen kerran. Olisiko liikaa toivottu, että terveydenhuollon ammattilainen keskittyy työhönsä työntäessään piikkejä vauvoihin?!
No loppupäivä rokotuksen jälkeen sujui kuitenkin hyvin, mutta illallahan nousi kuume.
On aika epätodennäköistä, että kaikista maailman vauvoista juuri meidän vauvamme kirkuisi koviten, mutta väitän että ainakin mitalisijoilla oltiin kun vatsakipuisella kuumeisella rakkaallamme oli todella paha olla. Kahden vanhemman yhteistyöllä saatiin neidille suppolääkitys ja hitaasti parku muuttui niiskutukseksi, joka puolen tunnin päästä vaimeni uneen.
Seuraava aamu valkeni vieläkin kuumeisemman lapsen kanssa, mutta onneksi kuume laski päivän mittaan vain vaippasillaan hyvässä tuuletuksessa oleilemalla. Tänään on saatu taas nauttia kuumeettoman pikkuisen seurasta.
Seuraavat rokotukset annetaan 5 kuukauden iässä, että sitä odotellessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti