Meillä imetyksen alkutaival oli suhteellisen haastava, mutta nyt ollaan tukevasti täysimetyksellä. Oikeasti ollaan oltu jo alle kuukauden ikäisestä, mutta niin syvälle tämä rintamaidon hehkutus ainoana varteenotettavana ravintona vauvalle oli iskostunut, että äitinä onnistui kokemaan syyllisyyttä muutaman kymmenen millin annoksista lisämaitoa. Aivan sama vaikka sairaalasta asti olivat todenneet, että tuollaiset määrät eivät vaikuta täysimetyksen etuihin millään tavalla.
Oikeista ongelmista aletaan puhua, kun Etelä-Afrikassa äideille on neuvottu korvikkeen suojelevan vauvoja hiv-tartunnalta. Näin ilmeisesti olikin, mutta muuten päädyttiin ojasta allikkoon. Vauvat nimittäin olivat useammin aliravittuja ja saivat muita tauteja, kun eivät saaneet äidinmaidon tuomaa vastustuskykyä. Ohje käännettiin päinvastoin ja hiv-positiivisille äideille jaetaan lääkettä tartunnan ehkäisemiseksi.
Tapaus tuo mieleen vanhan Nestlé-boikotin. Yhtiö (ja ilmeisesti tosin muutkin yhtiöt) markkinoi kehitysmaissa korviketta väitteellä, että se on parempaa ravintoa kuin äidinmaito. Monet äidit uskoivat. Lopputuloksena vauvat sairastuivat mm. likaiseen veteen sekoitetun korvikkeen tai huonosti desinfioitujen pullojen takia ripuliin. Lisäksi monilta loppuivat rahat korvikkeeseen ja he saattoivat juottaa lapsille ainoastaan vettä aiheuttaen aliravitsemusta. 1980-luvulla World Health Organization (WHO) antoikin suosituksen olla markkinoimatta ja jakamatta äidinmaidonkorviketta kehitysmaiden sairaaloissa.
Ei siis mitään uutta auringon alla. Syyllistävää tai ei, imetys on vauvanruokinnan ykkönen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti