Ihan hullua, mutta vastasyntyneeseen verrattuna meidän mussuhan on jo iso tyttö. Hänhän osaa jo vaikka mitä. Ja ennenkaikkea hän on jo niin selvästi "tyyppi" - meidän neiti, jolla on oma persoonansa.
Hullua on myös se, että ihan vastahan pienemme oli se vastasyntynyt.
Toisaalta tietysti tuntuu, että vauva on ollut elämässämme ikuisuuden ja tulee olemaan vauva vielä useamman ikuisuuden. Kun naureskellaan, että taas ollaan yksi kakkavaippa lähempänä potalle oppimista, vitsi on siinä, että eihän sellainen aika tunnu olevan edes kaukaista tulevaisuutta. Vauvan kanssa mennään tässä hetkessä.
Mies sen meni vielä sanomaan, kun epäuskoisena puhuttiin tulevaisuuden ehkä joskus tulevan: vauva me on jo tehty, mutta suurempi homma taitaa olla kasvattaa siitä ihminen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti