Terkkuja Woodylle

Viimeisen neljän kuukauden ajan olen lukenut Hesarin kulttuurisivuja huokaillen. Siis ihan varmasti juuri tänä kesänä olisin mennyt Sodankylän elokuvajuhlille, mutta ei nyt vauvan kanssa voi. Ai tuollainenkin ihana uusi ensi-ilta teatterissa ja apua tänä vuonna jää Espoo Ciné ja Rakkautta&Anarkiaa ihan väliin.

Huomiotta jää, että Sodankylän elokuvajuhlille haikailu on vuotuinen perinne, kun en koskaan saanut aikaan matkan suunnittelua. Teatterien kanssa tuli aina kiire, kun lippuja ei meinaa saada ja sitten sitä ei enää yllättäen esitetäkään. Leffafestareilla sentään kävin säännöllisesti :)

Ja leffaan pääsin jälleen! Kylttyrellit festivaalinäytökset toki vaihtuivat vauvakinoon. Sen konsepti on aika hieno. Leffateatterissa pidetään valoja himmeällä ja ääntä pienemmällä. Vaipanvaihtopiste ja mahdollisuus lämmittää vauvanruokaa on järjestetty. Kun kaikilla on vauva, yksi niistä inisee tai itkee koko ajan, joten ei ole kauheasti paineita sen oman kullan käyttäytymisestä.

Sitä paitsi äidin tyttö oli kyllä tosi mallikasta elokuvayleisöä. Aluksi viihteeksi riitti teatterin ällistely manducasta. Kun teatteri oli "todettu" äiti käänsi katseen valkokankaaseen ja sehän oli ihan mahtavan kiinnostava iso telkkari. Sitten vähän syötiin ja nukuttiin. Loppuaika leikittiin mukana olevalla turvalelulla.

Leffana kinossa oli Woody Allenin uusin To Rome With Love. Se oli ihan kiva ja pikkuhauska. Sellaisia terkkuja maestrolle meidän porukalta, että vähän olisi voinut vielä leikata. Mikäli välillä imettävä, leikittävä ja vaippoja vaihtava äiti pystyy arvaamaan loppuratkaisut (niitä oli useampia), niin koko ajan keskittyvä katsoja kaipaisi varmasti lisää särmää.