Aikaa ja ruokaa

Hyvinä aikoina tulee hyviä muistoja… huonoina aikoina tulee hyviä opetuksia.

Lapset, äidit ja synnytykset saavat taas palstatilaa. Päivän uutistarjontaan mahtuu kuolleen diktaattorin lisäksi mm. tutkimus, jossa on seurattu sikiöaikaisen aliravitsemuksen vaikutuksia.  Selvisi, että naiset, joiden äidit olivat alkuraskaudessa heitä odottaessaan kärsineet aliravitsemuksesta, kuolivat sydän- ja verisuonitauteihin, syöpään tai rintasyöpään selvästi todennäköisemmin kuin muut. Tämä(kin) taas todistaa kuinka kauaskantoisen arvokasta odottavien äitien terveydestä huolehtiminen kehitysmaissa on tai olisi. Ja sen, että kenenkään ei todellakaan pidä mennä laihduttamaan odotusaikana.

Paasausvaiheestani päästyäni, silmiin osui myös muutama kotimaan uutinen. Synnytyksistä on listattu paljon numerodataa vuodelta 2010. Esimerkiksi: suunnitellusti kotona syntyi vain 12 lasta, kun taas suunnittelemattomia kotisynnytyksiä oli 81. Kotisynnyttäminen on siis todellinen marginaali-ilmiö. Pitkistä välimatkoista sairaalaan kertonevat 57 matkalla sairaalaan tapahtunutta synnytystä. Meidän pirpana kuuluu ainakin suunnitelmien mukaan suureen vauvaenemmistöön, kun syntyy HYKSissä, joka ei itse asiassa ole fyysisesti yksi sairaala, vaan kolme pääkaupunkiseudun sairaalaa yhdessä. Samalla tavalla syntyi 2010 joka neljäs lapsi.

Mediakatsauksen tänään päättää suomalaistutkimus, jossa selvisi, että äidit ovat melkoisen tyytyväistä porukkaa – riippumatta siitä ovatko kotiäiteinä tai työelämässä. Hyvä juttu! Tulosta himmentää tosin se, että työssäkäyvät äidit kokivat muita eurooppalaisia kanssasiskojaan useammin työnteon vähentävän aikaa perheeltä. Ei mikään ihme, sillä suomalaisäidit kävivät muita eurooppalaisia selvästi useammin täysipäiväisesti töissä.

En varmaan ole ainoa, jonka mielestä suomalaisen työelämän joko-tai-mentaliteetti on melko kummallinen.  Osa-aikaisuus ei oikeasti voi olla työnantajille kovin huono tai vaikea asia, kun se kerran toimii monissa muissa maissa. Perheille osa-aikaisesta työnteosta löytyy äkkiseltään vain hyviä puolia: perheelle on aikaa, vanhempi ei jää moneksi vuodeksi työelämän kelkasta ja ei ole tarpeen jättäytyä täysin yhteiskunnan tukien varaan.

Saas nähdä, miten itse tässä vaiheessa vuoden päästä yritän ratkaista perhe-työelämä-yhtälöä.  Tänä vuonna joka tapauksessa kaikille perheille joululahjaksi näillä perusteilla aikaa ja ruokaa!