Jatkoin eilisestä tyttö/poika-kysymyksenpohtimista. Eräs tuttuni oli nimittäin viisaasti todennut, että on tulokas kumpi vaan, tieto saa aikaan jonkinlaisen kriisin. Ainakin jos on taipuvainen analysoimaan asioita liiankin kanssa.
Nykymenossa, tai no jos rehellisiä ollaan niin varmaan kaikkien maailman aikojen menossa, on omat epäreilulta ja valtavilta tuntuvat haasteensa yrittipä sitten kasvattaa onnellista ja tasapainoista yksilöä riippumatta siitä onko tuo yksilö tyttö vai poika. Media sulloo tyttöjä, poikia, miehiä ja naisia muotteihin, joihin ei luonnostaan sovi varmaankaan kukaan. Kukaan tuskin haluaa itse olla tai lapsensa olevan joko ulkonäkökeskeinen neitsythuora tai tunteeton treenattu keho, jonka ainoa toimintamalli elämässä on väkivalta.
Ja juu, median syyttely on niiiin kulunutta. Eivätkä median sisällöt ole puhtaasti lähtöisin mediasta itsestään. Syksyllä uutisoitiin päiväkodeissa tehdystä tutkimuksesta, jossa videoinnit paljastivat, että hoitajat tiedostamattaan käsittelevät tyttöjä ja poikia erilailla. Ja nimenomaan erilailla sukupuolen mukaan, eikä yksilöllisen lapsen. Ja jos varhaiskasvatuksen ammattilaisille käy näin, niin ihan varmasti sama pätee tavallisiin pulliaisiin.
Henkilökohtainen on siis jälleen kerran poliittista. Onneksi vauva taitaa alkuun olla enemmän vaan vauva, kuin tyttö tai poika. Samat nukkumiset ja syömiset leimaavat molempien alkutaivalta. Siinä on sitten äidillä, isällä ja muulla lähipiirillä tutustua uuteen ihmiseen omana tyyppinään.
Kuten tästä hölinästä voi arvata, niin saimme paljon puhutun tiedon eilen ultrassa. Onnesta soikeita olimme lähtiessämme, sillä pienellä on kaikki hyvin ja hän kehittyy hienosti. Varmasti kerron täälläkin aikanaan, kumpi meille on tulossa. Hetken kuitenkin vielä onnellisena kriiseilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti