keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Mikä meitä yhdistää

Ainoa tapa levittää onnellisuutta on jakaa se jonkun kanssa.

Maanantain juhlimiset meni hyvin ja kivasti. Ja niiden jälkeen eilinen itsenäisyyspäivä tosiaan ihan kotioloissa. Onneksi Yleisradio tarjosi sohvaperunoille perinneohjelmaa, kuten Tuntemattoman sotilaan ja tietysti Linnan juhlat. Itse tarjosimme paahtopaistia ja uunijuureksia, mikä onkin itse asiassa loistavaa laiskan juhlijan kattaus: ruoan piti lähinnä olla möllöttää uunissa pitkään. Jälkkäriksi jäätelöä.

Maha sai kemuissa taas uusia faneja. Emme ole kertoneet raskaudesta esimerkiksi Facebookissa, joten monet ihan tututkin ihmiset, joiden kanssa ei tule syystä tai toisesta nähtyä kovin usein, pääsivät yllättymään positiivisesti (tai ainakin toivottavasti positiivisesti).

Samalla huomasi, kuinka raskaudessa ja vauvojen saamisessa on jotain ihmisiä maagisesti yhdistävää. Puolitutut halailevat estoitta, luvalla ja luvatta halutaan taputella mahaa ja kokemuksia jaetaan avoimesti. Tyypit, joista sitä ei ikinä uskoisi, kertovat herkistellen kokemuksiaan isäksi tulosta. Tietysti alkoholilla saattoi muiden kuin itseni osalta olla osuutta asiaan…

Minusta huomio on ainakin toistaiseksi tuntunut mukavalle. Vauva on meille iso juttu, joten on kivaa, että odotus saa aikaan reaktioita myös toisissa. Saa tietysti nähdä, mikä on suhtautuminen sitten, jos väsyneenä ruuhkaisessa ruokakaupassa joku täysin tuntematon haluaa tulla taputtelemaan vatsaa…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti