Kyllä allakassa päiviä piisaa, kun loppuu ostetaan uusi.
Tänään vietetään Lucian päivää. Minä olen aina jostain syystä tykännyt Luciasta kulkueineen. Kukaan ei ainakaan voi väittää, ettei ulkona jatkuvaan pimeyteen ja sateeseen kaivattaisi edes kynttilänvaloa, jos lumesta onkin turha haaveilla.
Vaaleatukkaisena tyttönä olen myös itse osallistunut monet kerrat kulkueeseen. Tarhassa meinasin tosin olla hiukan katkera siitä, kun tyttö jolla oli ryhmän pisimmät hiukset sai olla itse Lucia – minä olisin tietysti halunnut olla päätähti. Tosin saattaa olla, että valintaan vaikutti muitakin tekijöitä, vaikka muistan vain tämän hiuskysymyksen.
Ehkä erityisin Lucia-kulkue oli osaltani vaihto-oppilasvuonna Amerikassa, jossa paikallinen Skandinavia-seura kutsui kaikki alueelle tulleet skandinaaviset vaihtarit joulujuhliin. Järjestäjien toivomuksesta improvisoimme heille yhteispohjoismaisen Lucia-kulkueen.
Vaikka en taida tänään sateessa mennä Luciaa tervehtimään, voi ainakin laittaa kynttilät palamaan ja kuunnella kaunista laulua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti