Suklaata!

Optimisti on ihminen, joka odottaa makeispatukan olevan pakkauksensa mittainen.

Laitan eilisen ruokavalioni raskauden piikkiin.
Tavallisesti syön aamiaisen (maailma on turvallisempi paikka, kun sen ei tarvitse kohdata minua aamusta alhaisen verensokerin kanssa), lounaan töissä, ehkä jonkun välipalahedelmän, illalla toisen lämpimän ruoan ja sitten jotain iltapalaa kuten leipää. Eikös ole todella kiinnostavaa ja huiman yksilöllistä? Olen jo täälläkin tullut kertoneeksi, että nälkäisenä en todellakaan ole parhaimmillani, joten ihan kaikkien kannalta on parasta että syön säännöllisesti. Yleensä järkevään ruokailuun kannustaa myös se, että jos menen typeryyksissäni syömään jotain makeaa tyhjään mahaan, olo on karmea. Meinaa tulla oksennus.

Mitä tapahtuikaan eilen? Yritin kotimatkalla miettiä, mitä oikeaa ruokaa haluaisin. En keksinyt - ainoa, mitä teki mieli, oli suklaa. Kaupassa sitten ostin ”joitain nopeaa ja helppoa”. Kuitenkin edelleen ajattelin vain suklaata, joten päätin ostaa myös konvehtirasian. Illalla kuitenkin tulisi telkkarista tv-versio Missä kuljimme kerran -romaanista, sen kanssa voisi olla kiva napsia muutama.

Kotona aloin valmistaa ruokaa, mutta katseeni hakeutui aina vain suklaarasiaan. Uskottelin itselleni, että ei se nyt haittaa jos otan yhden Avasin rasian ja söin heti kolme. Sitten muutaman lisää. Ei mitään pahaa oloa. Ruoka valmistui, mutta sitä ei tehnyt yhtään mieli. Näykin väkipakolla miniannoksen ja vetäisin jälkiruoaksi letkeästi kaikki ensimmäisessä kerroksessa jäljellä olevat namut. Sitten tuli uni.

Herättyäni sohvalta ei edelleenkään ollut paha olo, vaan teki mieli lisää suklaata. Lopulta, kun  jäljellä oli koko rasiasta enää 6 konvehtia, alkoi tuntua sille, että nyt on ehkä hyvä. Mitään suolaista ei tehnyt mieli, joten ei mitään iltapalaleipiä. Söin siis eilen klo 12 lounaan jälkeen noin desin verran wokkia ja melkein laatikollisen konvehteja – ja olo oli mainio.

Ruokavalion kulmakivi

Kaiken kruunuksi piilotin rasian loppuine konvehteineen käsilaukkuun ja aion syödä ne tänään töissä kertomatta miehelle, joka ei ollut eilen illalla kotona, mitään näistä suklaaorgioista. Sokerirasitustestiä odotellessa...