tiistai 22. marraskuuta 2011

Äiti tietää kaiken - not

Huolestuminen on - mielikuvitus väärillä jäljillä.

Äidit osaavat kaiken, ainakin kaiken tärkeän. Tällainen uskomus kummittelee varmaankin lapsuuden peruna mielenpohjalla. Minä en osaa kaikkea, varsinkaan kaikkea tärkeää! Erilaisista havaituista puutteista nousee selkeästi sitä enemmän ”tälle täytyy tehdä jotain” -paniikkeja mitä selkeämmäksi vatsankumpu muodostuu.

Viimeisin en osaa tätäkään -kohtaus iski viikonloppuna Punaisen Ristin kurssilla. Kyseessä ei ollut ensiapukurssi, vaan käsittelyssä oli henkinen tuki erilaisia kriisejä kokeneille, joten myös omat toimintavalmiudet ja -kyvyt esimerkiksi auto-onnettomuustilanteessa nousivat esiin. Välittömänä reaktiona kurssin jälkeen aloin etsiä ensiapukurssia – edellisen kerran olen opetellut ensiapua 90-luvulla, joten nyt on paikallaan päivittää.

Kotiin päästyä vauhkosin miehelle, että meillä ei ole sammutuspeittoa. Ja että se on ihan vastuutonta, koska onhan se nyt ihan varma juttu, että sitten vauvan kanssa vähillä unilla joskus jää hellanlevy päälle ja sille lasketaan vaikka talouspaperirulla ja voilá meillä on tulipalo.  Mies ei olisi halunnut, mutta myönsi kuitenkin, että skenaario kuulostaa ihan mahdolliselle.

Olen myös onnistunut kokemaan syyllisyyttä hyvin hatarista tiedoistani eri vaunumalleja ja -valmistajia kohtaan. Onneksi tämä asia korjautuu suht helposti internetin ja kokeneempien avustuksella. Ja nyt kun oma päätös tulevasta menopelistä taitaa olla tehty, voi vapauttaa aivokapasiteettia jonkun muun vauvan selviämisen kannalta tärkeän tiedon selvittämiseen.

Tärkeäksi tiedoksi tuntuu kelpaavan myös aamun Hesarin tiedesivujen juttu siitä, että nännien näppylöiden määrä on yhteydessä äidin tuottaman maidon määrään, enemmän on parempi. Ehkä oli hyvä, että artikkelissa ei kerrottu, mikä määrä näitä näppylöitä olisi ”paljon”, niin ei voi hulluuksissaan laskea niitä pohtien, että onkohan määrä nyt riittävä ja tuleekohan niitä vielä lisää(ne kuulemma lisääntyvät raskausaikana).

Ja tässä vaiheessa vauvan syntymään on yli viisi kuukautta! Ehdin tässä ajassa joko kehittyä ylivertaisen hyväksi ja kaikkitietäväksi (epätodennäköistä), tulla hulluksi (ei-toivottavaa) tai  saan suuret palikat siihen pisteeseen, että voin luottaa siihen, että vauveli ei kuole huonon valmistautumisen johdosta (todennäköistä).

Näin tämän kaverini Facebook-päivityksessä - kerrassaan nerokas!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti