Hymyile! Huomisesta tulee vielä pahempi.
En muista monesko ”tunnemme itsemme täysin pöljiksi tämän vauva-asian kanssa” -kirjoitus tämä on. Oletettavaa kuitenkin on, että niitä on tulossa lisää. Ja kun ajoissa oleminenkin on alkanut olla tapana, niin tässä kohta puolessa välissä raskautta on varmaan ihan hyvä aika avata synnytyspelkojen matopurkki.
Eilisellä kirjastoreissulla mukaan sattui nimittäin meidän talouden ensimmäinen vauva-aiheinen kirja, Outi Gyldenin kokoama Suomalainen vauvakirja. Noin yhteensä pariskuntana pääsimme lähes 400-sivuisen opuksen puoleenväliin lukemalla sitä vuorotellen ja hihkumalla joitain kohtia toisillemme ääneen. Hyväksi puoleksi kirjalle siis laskettakoon, että se on hakuteosmaisuudessaan helposti hahmottuva.
Itse luin tarkemmin raskausosiota, josta suuri osa oli toki jo tuttua huttua muistakin materiaaleista. En kuitenkaan ollut tiennyt, että raskauden aikainen masennus on yhtä yleistä kuin paljon enemmän puhuttu synnytyksen jälkeinen masennus. Kuulemma 40 % odottajista saa joitain psyykkisiä oireita, monet niistä toki lieviä.
Mies jatkoi lukemista synnytyskohdasta ja siitähän se riemu tietysti repesi. Saimme esimerkiksi tietää, että äiti ei saisi syödä ennen synnytystä. Minä olen kuuluisa nälkäkiukkuaja jopa siinä määrin, että meillä on autossa aina varalta myslipatukoita. Kärsivällisyyteni ja sietokykyni yhtään minkään suhteen ovat nälkäisenä hyvin lähellä nollaa – jos automatka nälkäisenä on meille kidutusta, niin mitä sitten mahtaa olla synnytys, joka voi kestää yli vuorokauden!?
Miestä huoletti kohta, jossa kerrottiin, että useat synnyttäjät vaipuvat mustaksi aukoksi kutsuttuun epätoivoon synnytyksen vaikeimpina hetkinä. Silloin tukihenkilön tehtävä olisi valaa äitiin uskoa ja uutta voimaa. Rakkaalla miehelläni on monia hyviä puolia, mutta hän on varmaankin maailman top 10 huonoimpia lohduttajia tai piristäjiä ja tietää sen vallan hyvin itsekin. Jos minä vaivun johonkin masennuksiin ja siitä toipuminen on miehestä kiinni, todennäköisin lopputulos on se, että lapsi toteaa, ettei syntyminen todellakaan kannata.
Niin, että onnea vaan sille kätilölle, joka saa ristikseen sen hullun pariskunnan, jossa nainen raivoaa ja mies vain pahentaa tilannetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti