Kalenterin kertomaa

Kun seisot tähtien alla, älä silloin valita että elämässäsi ei ole valopilkkuja.

Huomenna on joulukuu! Kuulun ehdottomasti siihen ihmisryhmään, jonka mielestä talvi olisi paljon huonompi juttu ilman joulua. Joulukuun alkaessa en enää ahdistu joulumusiikista kauppakeskuksissa, minusta on kivaa miettiä joululahjoja (sekä antamista että saamista) ja vuodesta tuntuu puuttuvan jotain, jos ei kerran vuodessa ole syönyt niitä perinteisiä jouluruokia. Joulu on jees -asenne on varmasti osaksi verenperintöä sekä kasvuympäristön vaikutusta: äitini on kaikenkaikkinen juhlapyhäihminen.

Vaikka jouluun ei olla vielä ihan ”valmiita”, on meillä jo juotu glögiä ensimmäisen adventtikynttilän valossa. Siivouspäivä ajoitettiin niin, että tänään voi kaivaa kellarista joulukoristeet esille ja ripotella joulua pitkin asuntoa.  Erityisen tärkeää on laittaa toimintavalmiuteen joulukalenterimme, jossa on täytettävät taskut. Ei siis jauhonmakuista bulkkijoulukalenterisuklaata, vaan ihania pikkuylläreitä joka aamu aattoon asti. Ihanaa. Mies yrittää joskus piikitellä, että mikä olikaan ikäni, kun intoilen joulukalenterista. Pöh, sanon minä, katkeria ne jotka eivät osaa iloita pienistä arjen ylittävistä asioista. Joviaalisti toki tarjoudun samalla olemaan laittamatta hänelle yllätystä kalenterin taskuun, jos kerran joulukalenterit on rajattu vain lapsille ja lapsenmielisille. Logiikkaa ravistelevalla tavalla hänen yllätyksiensä poisjättäminen ei kuitenkaan kuulemma ole toivottavaa…

Hauska askarteluidea Tiimarista, mikäli jollakulla ei vielä ole omaa joulukalenteria. Pitäisiköhän tällainen virittää ensi vuonna pikkuiselle...

Roinan karsimisteema jatkuu kuitenkin myös joulun suhteen. Aion surutta ja julmasti heittää menemään kaikenlaiset jostain päätyneet ei-kauniit-koristeet. Nehän ovat samanlainen käsittämättömyys kuin pahanmakuiset karkit! Monilla niistäkin on tietysti tarina, mutta voipi olla, että nykyisen aviomiehen joulutunnelmaa ei nosteta kattoon Coca-Cola-joulupallolla, joka on jäänyt talteen koska oli minun ja entisen poikaystäväni ensimmäinen varsinainen joulukoriste.

Ei ehkä kannata käyttää koko joulufiilistelyarsenaalia kerralla, joten jätetään piparkakkutalkoot ja Lumiukko myöhemmälle.  Joululaulujen kuuntelu alkaa myös huomisesta - paitsi sen yhden, jossa kuollutta lasta, joka kuolemansa jälkeenkin näkee nälkää, pidetään jostain syystä jouluisena.