Otsikko on isäni viljelemä sanonta. Vaikka se muuten on hiukan hölmö, osuvaa siinä on se, että tosiaan tykkään lukea lehtiä. Muutamakin lähipiiriin kuuluva on lisäksi ihmetellyt, kuinka minulla ei vielä ole mittavaa lukemistoa aiheesta raskaus ja vauva. Itsekin hiukan ihmettelen, olenhan kuitenkin tosiaan esimerkiksi nettiä selannut kovasti ahkerasti. Ehkä tässä yrittää tiedostamattaan olla hiukan varuillaan, että ei lähde hommat ihan lapasesta vielä tässä alle puolessavälissä odotusta.
Nyt sain kuitenkin vihdoin ensikosketuksen lehtiin aiheista, kun ystäväni lykkäsi minulle omia vanhoja numeroitaan. Bussissa työmatkalla olen lueskellut – joka on muuten melkein ainoa paikka, jossa ehdin tätä nykyä lukea! No, sille hulluudelle täytyy tehdä jotain, kunhan kerkeää.
Tämän pienen näytteen perusteella en ole vielä ihan vakuuttunut aiheen lehdistä. Sama ongelma niitä kai vaivaa kuin esimerkiksi muutamia naisille suunnattuja liikunta-aiheisia lehtiä: Vaikka periaatteessa aihe on rajattu jo valmiiksi, ei kaikki sisältö kuitenkaan tunnu relevantille. Ainakaan nyt vielä.
Lempiaihettani seksiä (jota siis tosiaan saa harrastaa raskauden aikana!) käsiteltiin kertomalla, että sitä voi harrastaa myös synnytyksen jälkeen ja se voi olla jopa kivaa. Jep jep, hauska tietää ja edelleen onhan sitä ilosanomaa hyvä levittää. Paljon oli tavaraesittelyä ja lisäksi odottaja, joka kertoi mitä oli itse hankkinut tai vielä aikeissa hankkia. Koskettavin juttu tässä näytteessä oli vauvasta, joka keskosuuden takia oli ainakin lähes sokea. Normaalisti näkevillä vanhemmilla on iso opettelu siinä, miten avata maailmaa pikkuiselleen.
Kokonaisarvosana ihan kiva, mutta ei minusta vielä kestotilaajaa saada. Söpöjä vauvakuvia on toki kiva katsella. Ja oman jännän lisänsä lukukokemukseen tuo, kun miettii arvaako vieruskaveri siinä bussissa, miksi luen tällaista lehteä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti