Vietin viikonlopun opiskelukaupungissani Jyväskylässä ihanien ystävien kanssa. Tapasimme opiskeluaikoina ja sen jälkeen emme ole kuvitelleetkaan elämää ilman toisiamme. Elämä on vienyt meidät eri kaupunkeihin ja välillä myös eri maihin, mutta ainakin muutaman kerran vuodessa kokoonnumme kaikki yhteen. Ja siinä välillä puhelimet, sähköpostit ja muut käyvät kuumina.
Tällä kertaa tapaamisemme oli siksikin erityinen, että meistä kaksi on raskaana. Minun lisäkseni siis eräs toinenkin meistä kantoi pientä ”salamatkustajaa” mukanaan. Hän on noin puolitoista kuukautta pidemmällä kuin minä ja pääsinkin tunnustelemaan pieniä potkuja, joita omasta mahastani en ole vielä tuntenut. Toisen tulokkaan tiedetään olevan poika (niin varmasti kuin nyt ultran perusteella voi tietää) ja nyt on hyviä arvauksia meidän pienen sukupuolesta.
On suorastaan ihanaa jakaa raskausjuttuja läheisen ystävän kanssa – yritimme kyllä varoa pitkästyttämästä ei-raskaana olijoita liikaa! Paljon juteltiin myös siitä, millaisia vanhempia uskomme olevamme ja miltä tämä odotusaika on parisuhteessa tuntunut. Naureskellen huomasimme, että tämä toinen tuleva perhe on jo hankkinut ties mitä välineistöä pientä varten, kun me taas vielä olemme sitä mieltä, että nyt on vielä ihan liian aikaista alkaa haalimaan tavaroita. Kukin siis tyylillään.
Viikonlopun jäljiltä on lämmin olo. On ihanaa, että tässä(kään) elämänvaiheessa minä tai pikku perheemme emme ole yksin, vaan lähipiirimme elää täysillä mukana.
 |
| Kuvan tilda-sydämet liittyvät tai ovat liittymättä viikonlopun ohjelmistoon. Kuva joka tapauksessa osoitteesta http://www.kotiliesi.fi/ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti