Sylvi Kekkonen. Siinäpä henkilö, josta en olisi uskonut keskustelevani teini-ikäisen kanssa. Mutta eilenpä keskustelin. Sylvin kuuluisimpia lausahduksia on ”Pieni on sen äidinrakkauden piiri, johon ei muita mahdu kuin hänen omat lapsensa.”
Ainakin tämä tuleva äiti on Sylvin kanssa samaa mieltä. Olen jo noin vuoden päivät ollut vapaaehtoisena Punaisen Ristin nuorten turvatalossa. Turvatalot tarjoavat kriisimajoitusta nuorille, jotka eivät syystä tai toisesta voi asua kotona. Tämä ei ole sama kuin huostaanotto, vaan kevyempi ratkaisu, jonka aikana perheen tilannetta selvitellään työntekijöiden avustuksella. Lisäksi turvatalojen asiakkaina käy nuoria ja perheitä, jotka eivät tarvitse majoitusta, mutta muuten aikaa ja apua käydä tilanteitaan läpi.
Vapaaehtoisen hommana on pyörittää vuoronsa ajan talon arkea. Laitetaan ruokaa, pestään pyykkejä ja käydään kaupassa. Pääasiassa kyse on kuitenkin nuorten kanssa olemisesta: jutellaan mistä sattuu ja vaan ollaan. Sitä ei aina muistakaan, kuinka hienoa nuorista on se, että joku aikuinen ihan vapaaehtoisesti käyttää aikaa ollakseen heidän kanssaan. Ja vaikka tilanteet taustalla voivat olla hurjiakin, ovat ainakin minun tapaamani nuoret olleet todella mukavia tyyppejä. Niinhän se monesti on, että asiat kärjistyvät omien vanhempien tai koulun kanssa – ja muiden kanssa voi tulla ihan hyvin toimeen, kunhan vaan annetaan tilaisuus.
Eilen vaparivuorollani siis juteltiin Sylvi Kekkosesta, jonka elämänkertaa eräs nuori luki kouluun. Saman nuoren suhteen oltiin iloisia siitä, että sen iltaisessa keskustelussa oman äidin kanssa, hän oli vihdoin saanut puhuttua kunnolla ja asiat näyttivät kehittyvän hyvään suuntaan. Omia ja varasylejä ja -äitejä toivoisi kaikkien lasten ja nuorten saataville!
 |
| Kuva: SPR |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti