Yleisesti tiedetään, että vauvat kuulevat jo kohtuun ulkomaailman ääniä. Ja tietysti myös äidin sisäisen maailman ääniä, kuten sydämen sykettä. Aiheen ympärillä liikkuu paljon teorioita, kuuluisimpana varmaan se, että Mozartin kuuntelun pitäisi tehdä lapsesta älykkäämpi.
Kuulin myös odottajasta, joka kokeilun nimessä päätti soittaa kaikilla automatkoilla samaa musiikkia. Kun pieni sitten syntyy, hän kokeilee rauhoittaako tuo kyseinen musiikki enemmän kuin mikään muu musiikki maailmassa. Mutta entäs jos lapsi ei pidäkään juuri siitä kappaleesta? Ehkä ei voida olettaa, että syntymättömillä vauvoilla olisi valmiita mielipiteitä musiikista, mutta joskus syyt inhota jotain kappaletta tuntuvat olevan hyvin syvällä biologiassa. Itse saan eräästä Mamban kappaleesta niin pahan hylkimisreaktion, että se vastaa helposti pähkinäallergiaa.
Meillä ei oikeastaan ole huomioitu vatsa-asukkaan äänimaailmaa sen kummemmin. Mitä nyt jutellaan pienelle välillä. Muuten musiikkivalikoima on sama kuin aina ennenkin, onneksi välillä kuuluu klassistakin – jos se älykkyysteoria sattuukin pitämään kutinsa. Niin ja onneksi vein sinne kirpparille yllättävän ison kasan ysärihittejä sisältäviä kokoelmalevyjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti