Ei voi kaikkea osata ja ymmärtää heti ekalla kerralla. Esikoisen odottajina minä ja mies olemme monesta asiasta autuaan pihalla. Joskus myös tieto lisää hämmennystä.
Ruokaohjeet: Yli yksivuotiaan hirven sisäelimiä tulee välttää.
Minä: Mistä minä tiedän minkä ikäinen mikään hirvi on ollut?
Neuvolan vihkonen: Sikiöllä on nännit ja pian se osaa pissata
Minä: En nyt osaa kokea sitä kauhean ihanana, että mun sisällä vielä kuukausia oleva tyyppi on oppinut pissaamaan.
Neuvolan vihkonen: Sikiötä peittää untuvainen nukka.
Mies: No niin olenhan minäkin aika karvainen.
Neuvolan vihkonen: Varpaiden ja sormien kynnet ovat kehittyneet ja lapsella on jo hiuksia ja kulmakarvat.
Mies: Mut siis tosi monet lapsethan on kaljuja, kun ne syntyy…
Neuvolan vihkonen: Keuhkot kehittyvät edelleen, ja sikiö alkaa hengittää pieniä määriä lapsivettä.
Minä: Osaakohan se sitten jo yskiäkin?
Neuvolan vihkonen: Kuulo on ensimmäisiä aisteja, joka sikiölle kehittyy.
Mies: Sun äitisi on ihan pöljä
Minä: Häh, miten mun äitini nyt mihinkään liittyy?
Mies: Mä en puhunut sulle
Ei taida olla ihan tuulesta temmattu huoli, että mitään ennakkovaatimuksia lapsen saamiseen ei ole! Onneksi lapsi kehittyy vielä masussa ihan itsekseen riippumatta siitä, miten vähän äiti tai isä hänen nykyoloistaan ymmärtävät.
 |
| Miten tämä tähän postaukseen liittyy? Kuva http://www.funnyqanda.com/ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti