Kerroin perjantaina esimiehelleni, että ensi vuoden puolella on kalenterissa melko merkittävä henkilökohtainen projekti, joka vaikuttaa työpanokseeni siten, että sitä ei tule olemaan muutamaan kuukauteen. Asettelin sanani kyllä hiukan toisin, mutta sehän se viesti työnantajan kannalta on, kun joku ilmoittaa jäävänsä äitiyslomalle.
En oikein osaa sanoa, oliko tämä kertominen nyt aikaisin vai myöhään. Nyt oli mielestäni kuitenkin otollinen aika, sillä ensi vuoden toimintaa tietysti suunnitellaan täyttä päätä. Lisäksi mahani alkaa olla jo näkyvä, jos en ole piilottanut sitä tunikaan.
Pomo, kolmen lapsen isä, otti uutisen oikein hyvin. Onnitteli ja ilmoitti jo hiukan ”katselleensa” että olisiko näin – mutta ei kuulemma arvannut naisihmistä lähteä onnittelemaan ennen kuin itse vahvistin asian laidan. Todella kivasti myös käski ilmoittaa heti, jos minun on töissä jotenkin vaikea olla. On kyllä hyvä fiilis olla nyt töissä raskaana, kun tietää, että asiaan ei suhtauduta harmina, jonka yritys saa niskaansa palkkaamalla nuoren naisen.
Pomoa hiukan toppuuttelin, että eiköhän tässä vielä muutamat kuukaudet mene ihan hyvin. Teen kuitenkin siistiä sisätyötä tietokoneen ääressä, enkä esimerkiksi nostele mitään raskasta tai käsittele vaarallisia kemikaaleja. Ihan vielä ei siis kannata laittaa seinälle aamukampaa, mutta sieltä se on tulossa – äitiysloma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti