Hurmuri

Jos lapset kehittyisivät varhaisten merkkien mukaisesti, meillä olisi vain neroja.
(Johann Wolfgang von Goethe)

Hienoja uutisia: vauva on täydellinen! Tai hittolainen, ei kai se nyt mikään uutinen ole, onhan sitä tässä aavisteltu. Aamulla oli neuvola ja oli kuulkaas kivaa jutella tästä omasta raskaudesta ja omasta vauvasta neuvolan tädin kanssa (erityisesti verrattuna siihen keskiverroista luennoineeseen lääkäriin).

Pieni tuntuisi kasvavan just eikä melkein omalla käyrällään. Hän on hyvin liikkuvainen ja aktiivinen. Suurena eleenä hän antoi myös neuvolan tädille näytteen potkutaidostaan, vaikka yleensä ei vieraista äänistä paljoa perusta, vaan odottelee niiden loppumista ennen jumppahetkeä.

Ihan niin kuin äiti oli aavistellut, pää on kääntynyt alaspäin, mutta vielä ollaan ”vapaassa kellunnassa” – ihan niin kuin nyt on hyvä ollakin. Pieni taisi kirjaimellisesti sydämistyä verrattain kovakouraisesta pään tunnustelusta niin, että pulssi nousi 180:een. Rauhoittuakin hän kuitenkin osaa, sillä pulssi laski nopeasti siitä normaalitasolle, niin että päästiin seuraamaan kuinka pulssi hienosti reagoi potkuihin ja muihin liikkeisiin.

Lähtiessä käynniltä olin suoraan sanottuna ylpeä pienestä vatsavauvastani. Ihan hassu tunne! Järjellä ymmärtää, ettei ole kovin ainutlaatuista, että vauva kasvaa ja liikkuu ja että sydän lyö.  Mutta että toinen ei ole edes syntynyt ja on jo nyt noin ihastuttava! Aion olla tästä ällöttävän onnellinen koko päivän.