Kukin kuulee vain sen minkä ymmärtää.
Yhdessä jos toisessa paikassa törmää tähän aikaan vuodesta häävalmisteluihin. Ihanasti jutut asian tiimoilta ovat vuodesta toiseen samoja – vähän niin kuin joulunviettoon liittyy aina samoja keskusteluja. On oikein nostalgista muistella omia fiiliksiä viime vuodelta ennen omia häitä. Nyt voi sitten kommentoida konkarina ja "sen kaiken" läpikäyneenä.
Yksi kestoaihe on lapsien kutsuminen tai kutsumatta jättäminen häihin. Meille tästä ei onneksi tullut mitään ongelmaa. Sukulaisten ja ystävien lapset olivat tervetulleita – mutta heidän mukaan ottamisensa ei meidän tapauksessamme nostanut kutsuttavien määrää monilla kymmenillä. Lapsille oli jotain pientä tekemistä, mutta erillistä lapsenvahtia emme hankkineet. Lisäksi monet pienet vieraat olivat myös meille tuttuja. Juhlat olivat loppuillasta kyllä selvästi aikuisten juhlat bändeineen ja juomineen, mutta ajattelin, että jokainen vanhempi saa itse päättää missä vaiheessa omien kullannuppujen on syytä jättää juhlat.
Varmasti jos lapsia olisi ollut tupla- tai triplamäärä, olisi meidänkin pitänyt miettiä, että jätämmekö lapset kutsumatta. Se taas tuntuu olevan joillekin punainen vaate. Suorastaan loukkaannutaan siitä, että on saatu vain aikuisia koskeva kutsu. Ja osataan kutsujienkin puolella: tehdään selväksi, että juhlat ovat vain aikuisille ja sitten loukkaannutaan, kun pienen täysimetyksellä olevan vauvan vanhemmat eivät osallistu juhliin.
Eihän tässä tietysti tarvittaisi kuin hiukan ymmärrystä puolin ja toisin. Meillä on tiedossa tänä vuonna kahdet häät, joista toiset ehtivät olla ennen vauvan syntymää ja toisiin vauva on tulossa mukaan. Kesällä pienemme onkin niin pieni, että emme muuten missään tapauksessa pääsisi tulemaan. Loukkaantuisinko sitten siitä, jos joku meidät vielä kutsuu, mutta ilman vauvaa? En - ja olettaisin kutsujankin lähettäneen kutsun vain ajatuksella, että olisi mukavaa jos me olisimme paikalla, mutta ymmärtävän, että tänä kesänä ei onnistu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti