tiistai 6. maaliskuuta 2012

Likaista peliä

Tavat ovat huomaamattomia työnjohtajia.

Meillä siivottiin. Samaan syssyyn meillä myös väiteltiin siivoamisesta, siis nimenomaan samaan aikaan kun siivosimme. Hommat oli jaettu ja kumpikin toimi rutiinien mukaan, joten kyse ei ollut perusväännöstä siitä kuka tekee ja mitä. Ehei, meillä lähdettiin siitä, että toteutetaanko tässä nyt yhteiskunnan asettamia normeja sokeasti, että oltaisiin ns. hyviä ja kunnollisia ihmisiä. Siihen vastaväitettiin, että silloin meillä varmaankin olisi nimetty tasaisin väliajoin toistuva siivouspäivä, mehän siivoamme kun on likaista ja ehditään siivota.

Tähän suhtauduttiin epäillen siinä mielessä, että kuulemma siivoaminen tapahtuu kuitenkin säännöllisin väliajoin. Näkyvää pölyä ja muuta likaa ei kuitenkaan voinut argumentoida pois – se selvästi oli siinä oikeuttamassa siivoustoimintaa.  Äh, toi nyt on tollaista pientä, ihan hyvin säilyy ihmiset hengissä likaisemmissakin oloissa. Ai että lika, edes näkyvä sellainen, ei häiritsisi sua? Ei todellakaan. No miksi sä sitten laitat aika säännöllisesti vaatteita pyykkiin, eihän niissä ole monesti ollenkaan näkyviä tahroja? Toi nyt on ihan eri asia hei!

Jätettiin sitten lika ja strategiaksi vaihtui liiallisen siivoamisen syyttäminen siitä, että nykyään on niin paljon allergioita. No meillä ei kyllä ole kummallakaan ja kaikenmaailman siivousmyrkyistä on pyritty luopumaan tai vaihdettu mahdollisimman mietoihin. No, mutta kai edes ymmärrät, että tämän siivoamisen jälkeenkin tänne jää bakteereja. No joo tietysti, mutta kuka tässä bakteereja pelkää, kyllä enemmän kiinnostaa, ettei vessanpönttö ala haista, se laskisi asumismukavuutta.

Ja niin edespäin. Lopputulosta ei tietenkään syntynyt – paitsi siis siitä varsinaisesta siivoamisesta. Oletettavasti siivoaminen on niin rasittavaa puuhaa, että sitä ärsytystä pitää purkaa vaikka päättömään väittelyyn.

Ihmisillä on kuulemma kulttuurisidonnaisia käsityksiä liasta ja puhtaudesta. Monet parisuhteessa tai muuten toisten ihmisten kanssa asuneista ovat kuitenkin huomanneet, että mikäli sellaisia on, niissä on kyllä aika paljon liikkumavaraa. Yhden minimitaso on toisen neuroottinen siivoushulluus. Jännää tästä tulee, kun pieni tulokkaamme lisätään yhtälöön. Sotku lisääntyy, mutta aika ja vapaat kädet siivoamiseen vähentyvät.  Niitä keskusteluja odotellessa…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti