Tapojen orjat

Siitä huolimatta, että eläminen on niin kallista, se on edelleen hyvin suosittua.

Hiukan jo edellisessä postauksessa esiin nousseita rutiineja liipaten luin mielenkiintoisen artikkelin New York Timesista. Pitkähkössä jutussa käsitellään sekä erilaisten yritysten meistä keräämää dataa että ihmisiä hyvin herkästi rutinoituvina olentoina.

Meilläkin on ässää, plussaa ja muuta etukorttia sen verran, että yksi jos toinenkin yritys varmasti tietää ja halutessaan voi päätellä meistä kaikenmoista. Artikkelin kuvauksen mukaan kyse ei ole varsinaisesta ”rakettitieteestä”. Hirveästä määrästä asiakasdataa seulottiin esiin esimerkiksi tietyn ikäiset naiset, jotka ovat alkaneet ostaa entistä enemmän hajustamatonta rasvaa ja vitamiineja.  En ole itse jaksanut ottaa tällaisesta tiedonkeräämisestä ihan kauheasti päänsärkyä, en tiedä ehkä pitäisi olla kriittisempi. Olisi oikeastaan kiinnostavaa tietää, miltä näytämme lähikaupan profiilissa. Ainakaan vielä ei kuitenkaan ole ilmaantunut merkkejä siitä, että markkinoijat tietäisivät elämäntilanteestamme.

Tapojen orjia olemme ihan varmasti, varsinkin mitä tulee arkisten ostosten tekemiseen, mitä jutussa myös käsiteltiin. Jutun mukaan kuitenkin elämässä tapahtuvat isommat muutokset ovat omiaan muuttamaan pinttyneitä rutiineja (eipä tämäkään nyt ole mikään hillitön yllätys) ja erityisen alttiita ostoskäyttäytymisen muutokselle ovat nimenomaan lasta odottavat. Tulevat vanhemmat nähdäänkin markkinoijien kultakaivoksina.

Se on helppo uskoa. Kun arki muuttuu, saattaa myös kaupassakäyntirutiini muuttua mukana. Ensimmäistään odottaville vanhemmilla ei tietenkään ole vielä rutiineja siitä, mistä ostetaan vauva-arjen kulutustavarat.
Heillä ei myöskään ole käytännön kokemusta siitä, mitä he vauvan kanssa todella tarvitsevat ja yhtä ja toista ostellaan vähän varmuuden vuoksi.  Itsestäni huomaan, että homma menee melkein niin, että mitä enemmän olen erilaisia välineitä haalinut sitä enemmän keksin ja ”löydän” seuraavia asioita, jotka voisivat olla näppäriä. Rutiinien suhteen saa nähdä käykö meilläkin niin, että hypermarket, jota olemme käyttäneet vain ruokakauppana, alkaa yllättäen olla varteenotettava ostospaikka monenlaiselle muullekin tavaralle ihan kätevyytensä vuoksi.  Saisihan siitä ainakin niitä pojoja.