Minäkö päättämätön? Enpä olisi siitä ihan varma...
Sitä haluaa ajatella tekevänsä päätöksiä rationaalisesti. Hakee tietoa ja etsii perusteita. Taustalla voi olla joitain periaatteita, jotka ohjaavat valintaa. Lopulta päätös tehdään intuitiolla ja fiilispohjalta ja pönkitetään tehtyä päätöstä niillä aiemmin haetuilla asiaperusteilla.
Suurin piirtein näin meidän pikku perheemme teki päätöksen vauvan hoitokuluvakuutuksesta. Vertailimme yhtiöitä ja hintoja. Se oli vielä helppoa. Hankalaksi meni päätös siitä ottaako koko vakuutus, kun meille edullisin tarjolla oleva vaihtoehto oli löytynyt.
Siitä kun ei ole mitään faktatietoa tarjolla. Vakuutuksen ottaneiden tai ottamatta jättäneiden kokemukset tuntuvat aina tukevan nimenomaan sitä omaa ratkaisua. Kukaan ei tiedä etukäteen onko pienemme terveyden perikuva vai kärsitäänkö meillä korvatulehduskierteestä. Lähimmän lääkäriaseman hinnastoa katsellessa selvisi, että ei nyt ihan kauhean monta kertaa tarvitse käydä esimerkiksi puolen tunnin ajalla, kun ollaan rahallisesti omillamme. Toisaalta vakuutusmaksun hinnalla voisi käydä muutamat kerrat yksityisellä ihan omaan piikkiin.
Mutta olisihan sitä hoitoa tarjolla kunnallisellakin puolella. Ja se on hieno, hyvä ja kannatettava asia! Meistä kumpikaan ei ole käyttänyt kymmeneen vuoteen julkista terveydenhuoltoa - siis ennen tätä raskautta. Emme siis ihan oikeasti tiedä, millaista meno siellä nykyään on. Kuten todettua nyt raskauden aikana kokemukset ovat olleet positiivisia ja pienet lapset pääsisivät jonoissa edelle. Samaan aikaan tutuilta kuulee ja oikein rohkeat voi netistä lukea kauhutarinoita jonoista, välinpitämättömyydestä ja huonosta hoidosta. Mene ja tiedä siis.
En myöskään osaa yksiselitteisesti sanoa olisiko julkisen puolen kannalta parempi, että me, joilla on mahdollisuus ottaa vakuutus ja sen turvin mennä yksityispuolelle, emme ole tukkimassa jonoja vai että olisimme mukana käyttäjäkunnassa. Yhtään vähemmän veroja emme maksa kummankaan ratkaisun seurauksena. Omalle mielenrauhalle voisi toisaalta myös varmaan laskea jotain arvoa. Yksityisellä puolella on vain hyötyä siitä, jos haluan varmuuden lapsen olotilasta varmuuden vuoksi tai myöhään illalla ja päädyn lääkärin pakeille.
Kaiken pähkäilyn jälkeen päädyimme suhtautumaan vauvan vakuutukseen kuin sateenvarjoon: jos sen ottaa mukaan, ei sada. Eli otimme vakuutuksen vauvallemme, joka ei sitä toivottavasti paljoa tarvitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti