Kävin kahvilla ystävän kanssa. Tosin en juonut kahvia, kun rajoitan päivittäisen kahviannokseni aamukahviin (josta en kyllä luovu ennen kuin tosi pahassa hädässä). Aikaa meni pari tuntia aivan siivillä ja moni asia tuli läpikäytyä. Suosittelen kaikille – paikaksi käy mikä vaan, eikä tosiaan tarvita sitä kahviakaan!
Yhdessä vaiheessa, varmaankin raskauskuulumisten jälkeen, keskustelu ajautui siihen, miten vanhemmuus muuttaa ihmisiä. Totesimme, että tietysti se jotenkin muuttaa ja naureskelimme itsellemme, kun tässä vaiheessa kumpikaan ei lapsettomana oikein tiedä, että miten. Lähipiireistä tuli kuitenkin mieleen muutamia, sanotaanko varoittavia, esimerkkejä.
Yhdessä vaiheessa, varmaankin raskauskuulumisten jälkeen, keskustelu ajautui siihen, miten vanhemmuus muuttaa ihmisiä. Totesimme, että tietysti se jotenkin muuttaa ja naureskelimme itsellemme, kun tässä vaiheessa kumpikaan ei lapsettomana oikein tiedä, että miten. Lähipiireistä tuli kuitenkin mieleen muutamia, sanotaanko varoittavia, esimerkkejä.
On niitä, jotka soittavat raskausaikana äidilleen paniikissa maistettuaan juhlissa pateeta. Samasta henkilöstä kasvoi sitten äiti, joka on kauhuissaan ja rientää ottamaan syliin, kun hänen lapsensa pyllähti opetellessaan kävelemään. Emme tiedä osaako lapsi tähän päivään mennessä kävellä…
Ystävälläni on tuttavaperhe, jonka vanhemmat usein harmittelevat, etteivät pääse elokuviin, ulos syömään tai ylipäätään mihinkään. Yksi syy pääsemättömyyteen lienee siinä, että he eivät kerta kaikkiaan jätä nyt hieman yli yksivuotiastaan kenellekään hoitoon. Ollenkaan, miksikään aikaa. Ei siis liene ihme, että eivät ole olleet ”hoitamassa parisuhdettaan”. Lapsenkaan kanssa ei kuulemma hirveästi viitsi lähteä, kun se on niin hankalaa…
Onneksi lähipiirissä on myös paljon vauvaperheitä, jotka tuntuvat edelleen ihan täysipäisille. Hysterian sijaan he toteavat rauhallisesti, että lapset (ja joskus raskaana olevat naiset) laittavat kaikenlaista suuhunsa ja yleensä siitä selvitään ehjin nahoin. He näyttäytyvät ulkoilmassa lapsensa kanssa ja yleensä kaikki sujuu ihan hyvin. Samoin isovanhempia ja muita läheisiä hyödynnetään ihan reilusti lapsenhoitoapuna, jotta joskus päästään tekemään ”aikuisten juttuja”.
Ystävälläni on tuttavaperhe, jonka vanhemmat usein harmittelevat, etteivät pääse elokuviin, ulos syömään tai ylipäätään mihinkään. Yksi syy pääsemättömyyteen lienee siinä, että he eivät kerta kaikkiaan jätä nyt hieman yli yksivuotiastaan kenellekään hoitoon. Ollenkaan, miksikään aikaa. Ei siis liene ihme, että eivät ole olleet ”hoitamassa parisuhdettaan”. Lapsenkaan kanssa ei kuulemma hirveästi viitsi lähteä, kun se on niin hankalaa…
Onneksi lähipiirissä on myös paljon vauvaperheitä, jotka tuntuvat edelleen ihan täysipäisille. Hysterian sijaan he toteavat rauhallisesti, että lapset (ja joskus raskaana olevat naiset) laittavat kaikenlaista suuhunsa ja yleensä siitä selvitään ehjin nahoin. He näyttäytyvät ulkoilmassa lapsensa kanssa ja yleensä kaikki sujuu ihan hyvin. Samoin isovanhempia ja muita läheisiä hyödynnetään ihan reilusti lapsenhoitoapuna, jotta joskus päästään tekemään ”aikuisten juttuja”.
Ei liene vaikea arvata mihin näistä kuvauksista toivoisin itseni äitinä aikanaan asettuvan – mutta sitähän ei voi koskaan tietää!
 |
| Minkähänlainen äiti tämä lady on? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti