Kuten olen jo kertonut, en onnekseni ole joutunut kärsimään kummoisestakaan pahoinvoinnista odotusaikana. Jos en pitkään aikaan ole syönyt, tulee kuvottava olo. Aamiaiset ovat tämän takia hiukan hankalia, mutta kun on taistellut muutaman nielaisun alas tilanne yleensä helpottuu. Minulla oli ihan samanlainen reaktio myös ennen raskaaksi tulemista, tosin paljon lievempänä, eli sai olla todella nälkä ennen kuin ruoka sitten aiheutti jo etomista (hassu reaktio keholta kaikenkaikkiaan).
Toinen raskauskokemus, joka minulta ”puuttuu”, ovat mielihalut. Oikein innolla odotin, että mitä kummallisuuksia alankaan himoita. Selleriä maapähkinävoilla? Hillittömiä kasoja suolakurkkua, jota yleensä inhoan? Läjäpäin kurkkupastilleja, kuten äitini minua odottaessa? Ja ei mitään, mieli on tehnyt lähinnä suklaata ja sitäkin ihan saman verran kuin aina ennenkin syysiltojen pimetessä. Neljän lapsen äiti lohdutti, että mielihalujen puuttuminen kertoo vain siitä, että kroppani pääsääntöisesti saa kaikki aineet, mitä se tarvitsee. Periaatteessa hyvä juttu siis.
Jos ei ole mielitekoja, niin ei ole myöskään tullut vastaan yksittäisiä ruoka-aineita, jotka etoisivat. Mikä puolestaan on ihan pelkästään hyvä. Hajuaisti on kyllä jonkin verran herkistynyt.
Nimittäin on yksi asia, jota en nyt siedä yhtään ja se on tupakka. Tupakkahan haisee aina pahalle, mutta nyt raskaana ollessa kokemus on moninkertaisesti ikävämpi. Viimeksi aamulla kävelin kadulla seisoneen tupakoitsijan ohi ja ainakin puoli minuuttia puhkumalla puhkuin, jotta saisin raitista ilmaa keuhkoihin. Tämä siis ulkoilmassa, noin 5 sekuntia kestäneen ”altistumisen” jälkeen. Myös esimerkiksi bussissa olen vaihtanut paikkaa, kun vieressä on joku, joka lienee polttanut pysäkillä ennen bussiin nousua ja vaatetuksesta lähtee sen mukaiset lemut.
Lauantain ja sunnuntain välisenä yönä heräsin siihen, että mielestäni koko asunto haisi aivan tolkuttomasti tupakalle – liekö joku kulkenut tupakan kanssa ilmanottoaukon ohi tai jotain. Keskellä yötä säädän sitten tuuletusta kovemmalle ja kun se ei auta, jätin loppuyöksi ikkunan auki ja yritin nukkua nenä kohti raitista ilmavirtaa. Haju oli aivan selkeä heti, jos käänsi yhtään päätä. Eilen haistoin hajun taas makuuhuoneessa ja huusin miestäkin nuuhkimaan. Hänen mukaansa meillä ei haissut ollenkaan tupakalle.
Kumpikaan meistä ei siis polta ja koskaan ennen en ole asunnossakaan kokenut olevan tupakan hajua. Ennen raskautta en ollut tupakalle mitenkään herkkä, vaikka eihän se nyt miellyttävän hajuista ollut silloinkaan. Onni onnettomuudessa, että tupakointia rajoitetaan nykyään aika lailla. Minusta varmaan kehkeytyy raskauden aikana oikein kunnon tupakointikyylä, joka paheksuu karmean hajun levittäjiä oikein urakalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti