Ajattele myös omia arvojasi… koska maailman arvot kulkevat omaa rataansa.
Odotusaikana tuntuu yllättäen siltä, että joka puolella näkyy raskaana olevia naisia ja perheitä pienten vauvojen kanssa. Ilmiö on monelle tuttu ja johtuu varmaankin siitä, että asiaan kiinnittää vain itse nyt enemmän huomiota.
Samoin olen alkanut kiinnittää eri tavalla huomiota mediassa jatkuvasti velloviin keskusteluihin vanhemmuudesta. Jutut eivät ole enää vain yhteiskunnallista kontekstia vaan aika pian minunkin on konkreettisesti arjessani valittava miten niihin suhtautua.
Tällä viikolla on ollut esillä mm. terveydenhuoltojärjestelmän erot vähävaraisilleja varakkaammille. Asiasta uutisoi YLE. Päätös siitä, otetaanko vauvalle sairasvakuutus, on monella edessä jo ennen pienen syntymää. Vastakkain ovat yksityisen hoidon nopea ja tehokas saanti sekä usein paremmaksi koettu laatu, jotka toki veloittavat perheen kukkaroa ja pohjoismainen hyvinvointivaltio ihanne, jossa terveyskeskus hoitaa verovaroilla kaikkia yhtäläisesti vauvasta vaariin – mikä tosin saattaa tarkoittaa tuhottoman pitkiä jonoja ja alituiseen vaihtuvia sijaislääkäreitä.
Älyllisellä tasolla uskon, että paras tapa varmistaa julkisen terveydenhuollon laatu olisi se, että kaikki kansanryhmät sitä todella käyttäisivät, mutta olenko valmis siihen, mikäli se tuottaa epämukavuutta meille vanhemmille tai vauvallemme? Omia kokemuksia julkisesta terveydenhuollosta minulla ei oikeastaan ole pitkältä ajalta ennen raskautta, olin YTHS:n piirissä opiskeluajan ja sen jälkeen työterveydenhuolto on pitänyt minusta huolen. Nyt raskaana ollessa sitä huomaa olevansa aika arvostettu kuntalainen. Parjatulta julkiselta puolelta on tullut hyvää palvelua neuvolassa, sairaalassa ultratutkimuksissa, on järjestetty hammaslääkäriaika ja vieläpä fysioterapiaa.
Toiset vellovat keskustelut ovat hiukan kauempana meistä. Ikuisuustaisteluksi muodostunut imetys vs. pulloruokinta on taas pinnalla. Itse toivon, että meillä imetys onnistuisi hyvin. Samalla on kuitenkin muistettava, että niin ei kaikkien kohdalla käy ja se ei voi tarkoittaa, että perheemme olisi tuhoon tuomittu.
Ja jotta tuleva äiti olisi varmasti huolissaan, on keskusteluun noussut myös klassinen huoli siitä, pilaako päiväkoti lapsen tulevaisuuden. Emme todellakaan ole vielä pohtineet, mikä on meidän ratkaisumme, kun äitiysvapaa ja vanhempainvapaa loppuu. Itse olen tarhalapsi, joten en osaa ajatella päiväkodin olevan automaattinen tie lapsen turvallisuuden tunteen tuhoon. Toisaalta alle vuoden ikäinen on kyllä ihan vauva vielä, niin pienen hoitoon laittaminen voi tuntua vaikealla – varsinkin kun kyseessä on se oma mussukka. Onneksi suvusta löytyy useampikin tarhan täti, joiden kanssa voi aikanaan jutella ja kysellä näkemyksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti