Suhteeni käsitöihin – kuten moneen muuhunkin asiaan – kummallisen kaksijakoinen. Toisaalta en voi kestää minkäänlaista näpertelyä ja kaikki mihin minun käteni koskee ei todellakaan muutu Strömsön tyyliin kullaksi. Toisaalta aina välillä iskee into kokeilla jotain, vaikka sitten jotain ihan helppoa. On ihana antaa rakkaalle lahjaksi vaikkapa itse kudottu kaulaliina.
Opiskeluaikana meillä oli välillä kutomapiiri – ironisoimme touhun 50-lukuisuutta kuuntelemalla kokoontumisissa Frank Sinatraa ja muita ajan klassikoita. Akateemisilla naisilla oli ja on tarve ja halu onnistua myös perinteisissä ”naisten hommissa”.
Ei ole vaikea arvata, että tällaisen kaksijakoisuuden takia tekemiseni on hyvin satunnaista ja ajoittaista. Syksyn tullen Facebook-päivityksissä on alkanut näkyä hehkutusta itse tehtyjen joululahjaprojektien aloittamisesta. Niinpä minäkin taas innostuin.
Olen melkoinen hamstraaja, joten projektini ei suinkaan ala matkalla kauppaan, vaan laatikoiden penkomisella. Nyt käsiin sattui valkoista villalankaa, josta päätin kutoa pieniä ”tötteröitä”, joihin voi laittaa esimerkiksi karkkitangon ja sitten ripustaa joulukuuseen. Nämä sopivat hyvin lahjaksi monille – avioliiton myötä lisääntyneille – sukulaisille, joista ei ole ihan varma, mikä heidän tarkka tyylinsä tai toiveensa olisi. Hyvä puoli on myös se, että keveytensä takia tötterön voi hyvin postittaa perille.
Periaate on yksinkertainen: kudotaan sileällä neuloksella kolmio, joka sitten ommellaan reunoistaan tötteröksi ja komeus kruunataan virkatulla ripustuslenkillä.
 |
| Valmis tötterö |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti