Alussa kuuluisi aloittaa alusta, se olisi lienee selkeintä. Nyt ei kuitenkaan ole selkeää alkua. Alkuja on monia. Yksi alku tapahtui elokuvista tuttuun tapaan kylpyhuoneessa tikku kädessä ja epäuskoinen hymy naamalla.
Kaksi viikkoa oli vitkuteltu ja hiukan arvuuteltu, voisiko se olla. Vihdoin eräänä sunnuntaiaamuna ohjeita tarkkaan seuraten pissasin tikkuun. Ja odotin. Muutamat minuutit tuntuivat pitkiltä. En halunnut olla samassa huoneessa, kun en ollut varma, miten testin näyttö käyttäytyy ennen kuin tulos on varma. Etten hermostu sen tuijottamisesta. Kun tulin kylpyhuoneeseen takaisin, ne näkyivät jo ovelle asti: kaksi selkeän punaista viivaa.
Kaikki vastaavan tilanteen kokeneet osannevat eläytyä siihen, miten tuloksen juuri saatuaan ei oikein tiedä, mitä tuntee. Yllätystä, iloa, hätääntymistä siitä mitä tästä tulee nyt ainakin. Vilkaisu peiliin todisti kuitenkin sen, että onnellinen hymy oli juuttunut kasvoille.
Tämä on hyvä juttu. Tätä ei odotettu vielä, mutta tämä on hyvä juttu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti